Ei eläviä varjoja. Vain valaisinpylvään, talon ja toisen valaisinpylvään varjot. Puiden ja pensaiden varjot "jossakin". Omituinen olo. Aurinko paistoi koko ajan pilvettömältä taivaalta. Varjot pitenivät. Klo 12.20 alkoi metsurin saha laulamaan ja linnutkin pikkuhiljaa. Vähään aikaan kukaanei kulkenut autolla pohjoisen suuntaan. Hassua! Yksi mies vastarannalla katseli omaa varjoaan seisoen pitkään puutarhassaan. Jalmari nukkui koko pimennyksen ajan. Mulla sormet olivat kylmät ja jotenkin luut ja ytimetkin. Olin aamun vatsataudissa. Ehdin tuijottamaan uloskin.