Ihanan hiljainen viikonloppu, jotenkin sielua syleilevä. Lunta on satanut. Saa nähdä kuinka monta kuukautta saamme tänä talvena sen pitää maan peitteenä. Jalmari ihailee tuossa ikkunalla silmät alapienan tasolla valkeata kylmyyttä. Onneksi patteri lämmittää ikkunalaudan alta varpaita ja kodin lämpö suojaa.

Aamulla olimme ulkona ja varpaita vielä paleli. Pikkuisen einettä vatsalle ja pari kulausta vettä, niin taas jaksaa kiireen keskellä. Maitotilkka kummallekin, kissalla lautasella ja minulla kahvikupissa.

Illalla ennen nukkumaan menoa tein maitokaakaota ja sain rauhallisen unen. Näin muistoistani unta ja aamulla heräsin virkeänä muutaman kerran uudestaan nukkuneena.

"Aika kultaa muistot ja parantaa haavat".

***
Olen muuten jatkanut peiton tilkkujen tekemistä ja siitä taitaa tulla uusi peitto itseäni varten.

***
Ootteko kuulleet uuden Haloo Helsingin kappaleen  Carpe Diem? On hyvää kunneltavaa ja hienot sanat. Jotenkin lohduttavat tähän aikaan sopivat.