...mutta siitäkin on selvitty ehjin nahoin. Muutaman kerran ajattelin pinkaista kissa repussa pihalle johonkin, mutta se ei lienee ollut viisainta, vaan pysyä kotona. Jalmari ihaili ikkunalla istuen lentäviä lehtiä, huojuvia puita ja ikkunaan osuvia oksia. Itse palelin villapaidassa istuen tuolilla sydän kylmänä suurempia puuskia kuunnellen korva tarkempaakin tarkempana.

***

Onpa tänä syksynä taas hyviä kotimaisia omenoita. Lisäksi eilen olimme kaveriporukalla majalla ja kävimme löytämässä marjoja ja suppiksia.

Niitä oli huomaamatta peinissä ryppäissä, ne vain tarvitsi huomata lehtien joukosta. Ja kolmesta kohdasta jopa huomattiinkin kerätä isompi joukko.