Mitä ihminen voi silloin tehdä, kun jossakin on hyvä olla eikä sinne voi kuitenkaan jäädä, kun velvollisuudet kutsuvat? Itse ainakin itken silloin ja jatkan matkaa sopivan ajan kuluttua. Velvollisuudet on aina hoidettava, vaikka tuntuisi kuinka ikävältä lähteä niiden takia. Höh! sanon minä. Elämä on niin nurinkurista, että välillä sitä ajattelee, että miksi kaikki tämä? Olisipa liian yksinkertaista, jos kaikki kulkisikin selkärepussa mukana. Ei se voi sivistyneen maan kansalaisella ollakaan niin, onneksi.

***

Kissaverho on siinä vaiheessa, että kissakuvio on valmis. Mietin, että teenkö pelkkää ruutua lopun vai kysynkö vielä teettäjältä, että miten olisi vaikka toinen kissa tjtn muuta? On se vaikeata, kun ei verho tule itselle. Mutta myös haastavaa.